• Päivitetty helmikuussa 2014 •

—: Tulkintoja quenyan kieliopista :—

J.R.R. Tolkienin julkistamien sekä postuumisti julkaistujen tekstien vaihtuvien ideoiden pohjalta

      ÄÄNTEISTÄ
      PRONOMINEISTA
              Itsenäiset
              Kohdemuodot
              Omistusliitteet
              Muut
      VERBEISTÄ
              Akt. ind. aikamuodot
              Muut tapaluokat
              Partisiipit
      ADVERBEISTÄ
      KONJUNKTIOISTA

1 Ääntäminen ja painotus

Quenyan oikeinkirjoituksen "vieraat" äänteet:

c       [k]
VhK-    kuten saksan sanassa ich (mutta h sanan alussa ennen VOKAALIA tai KONSONANTTIA kuten suomessa)
hl       soinniton l; sulautui myöhemmin äänteeseen [l]
hr       vrt. yl.
ñ       [ŋ]  (ääntyy Kolmannella Ajalla [n] sanoissa kuten nwalca)
qu     [k^w]
y       [j]

Aksentti on quenyassa teoriassa sama kuin latinassa; joka tapauksessa painotus on jatkossa kuitenkin merkitty aloitteleville opiskelijoille malliksi alleviivauksella, kun sana on vähintään kolmitavuinen.

Vokaalin ylläoleva akuuttiaksentti (´) merkitsee pitkää vokaalia (= suom. kirjaimen kahdennus).
Kaksoispiste merkitsee, että vokaali lasketaan eri tavuun kuin viereinen vokaali (ei muodosta diftongia): sanaa tárië ei lausuta kuten englannin tarry; eär ja cöa eivät ole suomen ä ja ö, vaan a ja o (vokaalisen tavurajan vieressä).

2 Pronominit

Toimijaa eli subjektia ilmaiseva pronomini esiintyy quenyassa luonnostaan pelkkänä verbin persoonapäätteenä, kuten suomen kirjakielessä:

yks. 1.	-n, *-nyë*	mon. 1. inkl.	*-lvë, vanh. -lwë* (kaikki)
		mon. 1. eksl.	*-lmë* (tietyt)
		mon. 1. du.	*-ngwë, -mmë* (me kaksi)
yks. 2. tutt.	*-tyë*	mon. 2.	-l, *-ldë*
yks. 2. koht.	-l, *-lyë*	mon. 2. du.	*-stë, ^{PE17 >} #-llë*
yks. 3.	-s, -(s)së [**-ryë] ^†-ro* (m.) ^†*-rë* (f.)	mon. 3.	*-ntë, -ltë*
		mon. 3. du.	*-ttë*

(Tolkienin myöhemmistä kirjoituksista puuttuvien) lyhyttavuisten päätteiden ^†-ro ja ^†-rë painoa siirtävää oheisvaikutusta koskien kts. § 2.2, alin huomautus.

2.1 IRRALLISTEN PRONOMINIEN TAIVUTUS

"Lyhyet" irralliset subjektipronominit taipuvat sijoissa seuraavasti (* = oletettu muoto):

		nominatiivi	genetiivi g&p erot: WJ 368	possessiivi (huom. § 2.3)	datiivi	lokatiivi	ablatiivi	allatiivi	instrumentaali
yks. 1.		ni, ní	**nio*	*ninya*	*nin*	**nissë*	**nillo*	**ninna*	**ninen*
yks. 2.	tuttav.	*tye, tyé*	**tyëo*	**tyenya*	**tyen*	**tyessë*	**tyello*	**tyenna*	**tyenen*
	koht.	*lye* (< aik. le; VT49)	**lyëo*	**lyenya*	**lyen*	**lyessë*	**lyello*	*lyenna*	**lyenen*
yks. 3.		se, *sé (elävistä), sa, sá (elottomista)	**sëo* (**siëo?) so	**senya* (**sienya?) *sanya*	*sen* (**sien?) san*	**sessë* (**siessë?) *sassë*	**sello* (**siello?) *sallo*	*senna* **sanna*	**senen* (**sienen?) *sanen*
mon. 1.	inklus. ekslus.	ve, vé < /w-/ me, mé	**vëo*	*venya*	*ven*	*vessë*	*vello*	**venna*	**venen*
	duaali	#*ñwe* (*ñwi-); met*	**meto*	**metwa* (**mentya*?)	**ment*	**metsë*	**melto*	**menta*	**menten*
mon. 2.		le, lé	**lëo*	**lenya*	**len*	**lessë*	**lello*	**lenna*	**lenen*
	duaali	*let* (qq. tuttav. ?*tyet*, VT49 51)	**leto*	**letwa* (**lentya*?)	**lent*	**letsë*	**lelto*	**lenta*	**lenten*
mon. 3.		te, té	**tëo* (**tiëo*?)	**tenya, *tienya*	*ten, tien*	**tessë, *tiessë*	**tello, *tiello*	**tienna*	**tenen, *tienen*
	duaali	tú (Tolkien keksi vasta TSH:n jlk. = harvinainen IIIA Gondorissa?)	**túvo*	tú(n)ya (*túva?) (vrt. Aldúya* < *Aldū̆* )	**tún*	**tussë*	**tullo*	**tunna*	**túnen*

[ Sijojen rooleista englanniksi; akkusatiivia koskien kts. alempana ]

Näihin verrattuna emfaattiset tai refleksiiviset itsenäiset pronominit (alla nominatiivi) taipunevat melko säännöllisesti (tosin kts. hypoteesi).

	Painokas ("~ osaltani, jopa ~")	Erit. refleksiivinen ("~ itse") VT47: #1, #2
yks. 1.	*inyë*	*imni*
yks. 2. tutt.	**etyë*	*intyë* [^†*incë*]
yks. 2. koht.	*elyë*	*imlë* [sic] korj. > ! ilmë, ! imilë?
yks. 3.	*essë; (elott.) é sa, *essa*	*insë; (elott.) insa*
mon. 1. inkl.	**elvë*	*inwë*
mon. 1. eksl./du.	**elmë, emmë*	*immë*
mon. 2.	**eldë*	*indë*
mon. 2. du.	*est-o* (*-ar? ^PE17), *ello, *élet*
mon. 3.	**entë, *eltë; (elott.) ^(é)ta*, ~i	*intë; (elott.) *inta*, ~i
mon. 3. du.	**etwë, *ettu, *étu*	**intu*

Huomaa: Quenya kohtelee itsenäisiä pronomineja "substantiiveina", joten haluttaessa ilmaista niillä subjektia persoonapäätteen sijasta ("lastenkielen omaisesti", subjektia korostaen tai run. vaihtelun takia), täytyy verbin vastaavasti olla persoonattomassa muodossa: ni tyarnë "minä aiheutin" (eli ei kuten suomen minä -n, espanjan yo -o, jne.), me roitëar "me olemme metsällä", é let isintet "te kaksi tiesitte [sen] kyllä". kuten TSH s. 334 (Namárië); LR s. 61; Kirjeitä Joulupukilta s. 30 (arkti-lause)

Näitä on kuitenkin varottava sekottamasta objektimuotoihin, sillä kielenkehityksen takia ne ovat lähes identtisiä, persoonapäätteiden käytön ollessa quenyalle luontaisempi tapa ilmaista subjektia.

—→ Suomen muotoja "itse(ä)-ni, -si" jne. (sekä ilmeisesti myös "toisiaan, toinen toisensa") vastaava refleksiivinen, takaisin tekijään/-jöihin suunnattavan teon lause ilmaistaan lyhyimmin verbin persoonapäätteen jälkeen tulevalla morfeemilla -xë (du. -xet, mon. -xer). VT49 s. 48

2.2 PRONOMINIOBJEKTI

Kun jonkin persoonan¹ toimittaman teon kohteena on toinen pronomini, tämä voidaan ilmaista joko erillisellä objektipronominilla tai liittää verbin pitkään persoonapäätteeseen (arabian ja portugalin tapaan). Quenya pyrkii jälkimmäiseen (tosin ambiguiteetista johtuen edellinen lienee kuitenkin suositeltavampaa rekonstruktion ollessa epäselvä).

tye melin rakastan sinua [nyt ja aina]
laitane+lve+t me [kaikki täällä] ylistimme heitä

Myös impersonaalinen:

canita+s ná lúmehengwië hänen komentamisensa² on ajanhukkaa

Objektipronominit

yks. 1. (minua, minut)    nī̆  (PE17 s. 68) mon. 1. mē̆

mon. 1. duaali    met

yks. 2. (tuttavallinen)    tyē̆    mon. 2. lē̆

yks. 2. (kohtelias) lē̆, *(e)lye

mon. 2. duaali    *let

yks. 3. (elävistä) sē̆, (elott.) sā̆    mon. 3. tē̆

Enkliittiset päätteet

yks. 1. (minua, minut)    -n mon. 1.    #-më

yks. 2. (tuttavallinen)
*-tyë ? (< *-kje)³
ao. korvaa? mon. 2.
*-l

yks. 2. (kohtelias) *-l

yks. 3. -s mon. 3. -t

Huomaa: Yksikön kolmas persoona (tai ainakaan eloton kohde) ei välttämättä vaadi edes indikaattoria: á vala Manwë "Manwë sen määrätköön"; nai elyë hiruva "löytäös sen myös sinä". WJ s. 404; TSH s. 334

¹ Tai jopa erillisen subjektin alaisen verbin kohteena (objektipääte): emmë apsenet tien "mekin annamme ne anteeksi heille" (VT43; ellei tässä ole kyseessä vain aspiraatio [heijastuma; suomen "tulep pois"] — mikä saattaa toki olla Tolkienin huomio, joka olisi sittemmin päätynyt quenyaan alisteisen verbinkin suffikoinnin "muodossa"! Objektipääte -t esiintyy joka tapauksessa kuitenkin jo Cormallenissa Sormuksen Viejien Ylistyksessä; kts. myös seuraavaa.). (Alisteisen) infinitiivin objektisuffikointi on luonnollista myös espanjassa: puede ayudar+me "hän voi auttaa minua".

² Huomaa suomen muodon inherentti kattavuus/sumeus (tässä omisteinen infinitiivin nominatiivi standardin mukaisesti tarkoittamassa 3. persoonaa kohteena; koska komentaa on verbi joka voi saada objektin?) — quenyassa omisteinen I gerundi *canierya taas merkitsisi mahdollisesti samaa kuin canwarya (s.o. komennus joka on peräisin häneltä)??

³ Vertaa (reliikkisiin?) käskymuotoihin kuten hecat! "häivy!" (yks.). WJ s. 364

Huom: Jos lyhytvokaaliset objektipäätteet ovat valideja, ts. niitä on olemassa, huomaa että sanan painoahylkivien tavujen määrän kasvaessa neljään toiseksiviimeisen tavun vokaali pitenee eufonisista syistä (piirre, joka nähtiin jo myöhäisen "qenyan" yks. 3. mask. futuurilla antaváro) ja saa näinollen sanapainon. Vertaa coranári "auringonkierrot" (yks. coranar). Jos syntyvässä muodossa on vierekkäisiä vokaaleja eri tavuissa, on pitenevä tavu kuitenkin kolmanneksi viimeinen: vanimálion "kaunisten, kaunehista" (partit. mon. gen.); erúmëa adj. < erumë. PM s. 126; TSH ss. 953, 850; LT1 s. 262

2.3 OMISTUSPÄÄTTEET

Suomen nominipäätteitä -ni, -si, jne. vastaavat quenyassa seuraavat omistusta ilmaisevat suffiksit:

yks. 1.	*-nya*	mon. 1. inkl.	*-lva* (*-lwa*)
		mon. 1. eksl./du.	*-lma; (du.) -ngwa, -mma*
yks. 2. (tutt.)	*-tya*	mon. 2.	*-lda*
yks. 2. (koht.)	*-lya*
		mon. 2. du.	*-sta, ?-lla¹ [^†-cca*]
yks. 3.	*-rya*	mon. 3.	*-ntya, -nta¹; -ltya, -lta*
		mon. 3. du.	**-tta, -twa*

Subjektille kuuluvan nominin erottamiseen jollekin toiselle kuuluvista asioista voinee käyttää VT49:ssa annettua "puhekielistä" yks. 3. omistuspäätettä -ya (á la sindarin în, ruotsin sin, sitt, jne.) — huomaa kuitenkin mahdollinen painon siirtyminen.

Omistettavan nominin vartalon päättyessä konsonanttiin käytetään välivokaalia -e-, paitsi yks. 1. päätteen kohdalla, joka saa eteensä (aiemmasta vaiheesta periytyen?) välivokaalin -i- (atarinya "isäni").

Kuten suomessa, myös quenyassa sanan mahdollinen kehityksestä johtuen eroava taivutusvartalo on otettava huomioon (kuten sijapäätteidenkin kanssa): lómë > lómi+lya "yösi" (yks. nom.²). Toisin kuin suomessa, quenyassa sijapäätteet tulevat omistuspäätteiden jälkeen (quenten [= quentenyë] huonyanna "sanoin koiralleni"). Luvun pääte³ seuraa normaalisti (mahdollisen sijapäätteen jälkeen) — quenyan omisteiset nominit sisältävät siis myös tiedon siitä, kuinka monta omistettuja asioita on, toisin kuin suomessa (yösi ei kerro, montako öitä on).

Suomen puhekielen tyylistä edeltävää omistuspronominia (minun koirani) ei näiden yhteydessä esiinny; ko. erillissana on varattu ainoastaan nominaalilausetta/vastausta varten, kun ilmoitetaan kenen substantiivi X on (pronominin possessiivisija, kts. taulukko).

¹ Genetiivissä ?-lla olisi identtinen yksikön ablatiivin -llo kanssa.

Mon. 3. -ntya > "(heidän) -nsa" (VT49 s. 17) lienee suositeltavampi asiayhteydessä, missä -nta (myös PE17 s. 161) olisi sotkettavissa duaalin allatiiviin. (Ero N- ja L-hallitseisten mon. 3. tunnusten välillä on niin ikään epäselvä; Tolkienin "maku" on mahdollisesti vain häilynyt kahden alveolaarikonsonantin välillä?)

² Suomessa sanan yösi genetiivi on tietenkin identtinen (yösi!) toisin kuin quenyassa (lómilyo).

³ Huomaa tosin, että omistuspäätteen jälkeen "luonnollisen parin" duaalikin on aina T-duaali: máryat "(molemmat, kahdet) kätensä".

2.4 MUUT PRONOMIT SEKÄ EPÄMÄÄRÄISET ILMAISUT

Persoonapronominien lisäksi muista tarpeellisista apuneuvoista tunnetaan mm:

demonstratiivisia:	*sina* tämä [*sī̆nen, sië* näin]; *tana* se, tuo [valm. aih. viittaus — yks. G tó]; *enta* tuo (tuolla);
	*sī̆të* (adj.) tällainen; *taitë* (adj.) sellainen, tuollainen; ta niin (+adj.) — adv. *tā̆nen, *tavë*
indefiniittisiä:	*ilquen* (adj. *ilya) jokainen; ma; mo jokin; joku [impers. selityskuvailuissa mo = engl. one, you*]
	*queni* jotkut [kts. ed.]; *aiquen* kuka hyvänsä (vain); *quië, quiquië* milloin hyvänsä
interrogatiivisia:	*mana* mikä? mitä? *man* (**ma-m-?) kuka? *manya* minkä? — G mó *manan* miksi?¹
relatiivisia:	ye [elävistä]; ya joka (mikä) — mon. i (i-); *yā̆* jona, jolloin, jahka; yó de que

¹ = *epema [: VT49], rá man

3 VERBIT

3.1 AIKAMUODOT

      Tunnetussa verbin aktiivin indikatiivin taivutuksessa esiintyvät seuraavat tempukset (alla yks. 1. persoonapäätteellä):

lav- (lavë)    ^{√DAB; LAB}
    1. sallia; 2. nuolla quet- (quetë)    ^√KWET
    sanoa, virkkoa tëa- (tëa)    ^√TE�
    osoittaa, merkitä orta- (orta)    ^√OR(O)
    nostaa; ?nousta (= orya-) na- (ná t. návë)    ^√NĀ/AN(A)
    olla

aoristi (habituaali)
teen (tapanani on) lav-i-n  (-i-nyë) quet-i-n *tëa-n ort-a-n na-n, na-nyë  (VT49: na-i-n)

kestopreesens
teen, olen tekemässä láv-a-n  (-a-nyë) quét-a-n *tëa-n  (snäk. aoristin
kanssa : ëa-, VT49 s. 29) ort-ëa-n ná-n  (mon. 3. *nā̆-ntë)

imperfekti
tein láv-e-n  (-e-nyë) quent-e-n  ^{< *kwet-nē-} teng-e-n trans. orta-ne-n
intr. oront-e-n  (PE17 s. 63-64; =
    orony-e-n, s. 17) ane-n, ^†náne-n

perfekti
olen tehnyt a-láv-ie-n e-quét-ie-n *(e)teng-ie-n trans. orta-n-ie-n  (PE17 s. 77)
intr. ór-ie-n  (pro *oró-n-ie-n c/ työntynyt
    n per WJ 366 / yo:n variaatio juuresta) a-na-ie-n  (VT49)

futuuri
teen, olen tekevä *lā̆v-uva-n
nas: quent-uva-n
ei-nas: car-uva-n *te-uva-n ort-uva-n na-uva-n

muistuttaa verbejä -  mol- (PE17 s. 115)
-  sam- (PE17 s. 173)
-  tul- (SD s. 246)
-  tuv-, perf. utúvië
-  yor- 'rajata, ympäröidä',
       perf. oiórië (PE17) -  car-, impf. carnë (†-cárë)
-  cap- (-mp-), tac- (-nc-)
-  qual- 'perire', impf. quallë
-  rer-, impf. rendë < √RED
-  ten- 'saapua', impf.
       tennë (VT49 s. 23) -  ëa- 'existieren', fut. euva
[-  rëa- 'punoa, solmia'?] -  useita johdettuja  (lanta-, perf. *alantië <
       √DA-N-T
-  fanta- 'verhota', perf. afánië (PE17 s. 180)
— : —
-  tengwa- (tr) 'lukea', impf. tengwanë (VT49)
— : —
-  nicu- 'pakastua', impf. nicunë (fut. *nicúva,
       kprees. níqua, aor. niquë — inf. I snäk?)
— : –
-  hrisya- 'sataa lunta', impf. hrisinyë (PE17) -  #la- 'ei' (itsen.), kprees. laia,
       impf. lánë (VT49 s. 13)
-  #sa- 'auttaa', perf. *as(t)aië
-  ua- 'ei' (v:n kanssa), impf.
       únë, perf. uië (PE17 s. 144)

Joidenkin alatyyppien futuuri- ja imperfektivartalon (tai nasaalivartalon) muodostuksen suhdetta ei tunneta tarkasti.

Huom. verbityypin talta- [s.o. loppu-/t/:n tai -klusiilin valmiiksi sisältäneestä juuresta johdettujen -(K)a-verbien?] vaihtoehtoiset taivutustavat: aor. talta tai talt[ë] (*talti-) / kprees. taltëa tai talta / impf. taltanë tai talantë.    PE17 s. 186 = PE13 s. 163 (itid. PE17 ss. 51, 126)

Huomionarvoisia verbejä joilla "vahva"/epäsäännöllinen taivutus menneessä ajassa:

      •  auta-  mennä pois; kadota; jne.  :    oäntë poistui, vánë 'verlorenging';  perf. oäntië / (a)vánië    < AWA, WĀ  (WJ 366; PE17 63)
      •  caita-  maata, sijaita  :    cainë, cëantë    < KAY  (VT48; PE17)
      •  fir-  vaipua pois, kuolla  :    *firnë,  perf. fírië    < PHIR  (MR 250)
      •  ista-  tietää  :    sintë, isintë    < IS  (VT48 25)
      •  lelya-  mennä, kulkea  :    (e)lendë,  perf. lendië    < DEL, LED  (WJ 363; SD 56; PE17 139)
      •  nahta-  rajoittaa, sulkea  :    nacantë,  perf. anahtië    < NAK  (PE17 77)
      •  onta-  siittää, synnyttää  :    ónë, ontanë;  perf. *ónië, *ontánië    < ONO  (LR 379; vrt. ánië, PE17 s. 147)
      •  ulya-  kaataa; tulla kaatamalla, ryöpytä  :    ulyanë kaatoi, ullë tulvi;  perf. *úlië? *uldië?    < ULU  (LR 396)

3.2  MUUT TAPALUOKAT

      Quenyan muista tapaluokista l. moduksista on todisteisiin nojaten mahdollista esittää seuraavanlainen rekonstruktio:

eventiivi

VT14/27; SD ss. 246-7, 310 *tullie-n

tulisi-n, tulle-n
*quentie-n

sanoisi-n, sanone-n
*tengie-n (*tëā̆nie-?)

osoittaisi-n, osoittane-n
ortā̆nie-n

nostaisi-n, nostane-n
*nā̆nie-n (*anie-?)

olisi-n, olle-n

optatiivi

toive: I. fut. obsc.; II. propediem I. na(i) tuluva-

II. *tullëa- (*túlëa-) I. na(i) quentuva-

II. *quentëa- I. na(i) *teuva-

II. *tengëa- I. na(i) ortuva-

I. *ortā̆nëa-

II. (a)nëa- ^KJP

imperatiivi

käsky; kiellosta ks. WJ 371, VT43 á tula! ^{VT43 s. 14}

tule! tulkaa!
á quetë! = queta!

sano! sanokaa!
*(á) tëa!

osoita! osoittakaa!
ā̆ orta!^{vrt. TSH (VI:IV)}

nosta! nostakaa!
á na! ^PE17 = nā̆!^{VT49 ym.}

ole! olkaa!

Epäsuora pronominiobjekti kiinnittyy käskypartikkeliin  :    �|men apsenë "anna meille anteeksi" (VT43). Ko. lähdetekstissä Tolkien kiinnitti partikkeliin vaihtoehtoisesti suoran pronominiobjektin — toisaalla (VT44, VT43 s. 17) näin ilmaistiin kuitenkin käskyn subjektia (mikä sallisi mahdollisesti muut persoonat — yks. 3:sta ks. myös WJ s. 404). Suora pronominiobjekti seurasi vasta verbin jälkeen myös Gondorin quenyassa (a laita te, TSH VI:IV).

3.3  PARTISIIPIT

Partisiipin preesens tai aktiivin partisiippi muodostetaan quenyassa päätteellä -la. Juuriverbit muuttuvat kestopreesensiä muistuttavaan muotoon päätteen edellä.

Partisiipin preesensin käyttö muistuttaa latinan vastaavaa. Sitä havainnollistaa korpusteksteistä parhaiten Markirya (The Monsters and the Critics ss. 221-3).

man tiruva cirya cálë fifírula?    kuka näkee laivan valon hiipuillessa?  (kirj. "valo hiipuileva[na]")
man hlaruva súrë isilmë ilcalassë?    ken on kuuleva tuulen välkkyvässä kuunvalossa?
man cenuva eär amortala?    kuka näkee kohoavan meren/meren kohoamassa?
lómë taltala atalantië mindonnar    pimeyden lankeamassa/p-en langetessa sortuneiden tornien ylle

Partisiipin preesens voi siis saada nominipäätteitä (adjektiiviattribuuttina + "vain jälkimmäinen parista taipuu" -piirteen mukaisesti, kuten II. yllä), joskaan niitä ei tarvita kun sillä kuvaillaan olosuhteita. Näissä nimenomaisissa päätteettömissä sija-aspekteissa (nominatiivi, essiivi-temporaali, nold. akkusatiivi) partisiipilla ei myöskään ole erottuvaa monikon päätettä (syynä sekaantumisen mahdollisuus nominipäätteen -lë kanssa, kuten laitalë "ylistys"?); ergo rámar sisílala "hopeaa hohtelevat siivet". Muissa sijoissa monikko näkyy: axor ilcalannar "hohtaville luille".

Huomaa: Silloin kun kyseessä on tekoon viittaaminen (suomen partisiippirakenne, esim. "nähdä jonkun syövän"), quenya käyttää lyhyempää, infinitiivin tai juuriverbeillä kestopreesensin näköistä luvussa taipumatonta muotoa (latinan accusativus cum infinitivo -rakenteen tapaan): man hlaruva raumo nurrua? "kuka kuulee myrskynäänen mumisevan?" man cenuva menel acúna? "kuka näkee taivasten taipuvan?" (huomaa itsekohtaisliite a- muuten transitiivisen verbin *"taivuttaa" edessä: vrt. suomen -a+utua, -ä+ytyä)

Partisiipin perfekti eli passiivin partisiippi muodostetaan päätteillä -na (usein assimiloitunut) ja -ina (juuriverbin varressa pitkä vokaaliäänne).

Partisiipin perfektin näköiset muodot saattavat saada (ja jotkin ovat saaneet kiinteämmänkin) substantiivin aseman kuten suomessa, latinassa ym.

colla    "päällä kannettu/pidetty"  >  "päällysvaate"    < col- "kantaa" : p-status muodolle *colda?
namna    "jugé, juzgado"  >  "статут, säädös"    < nam-
———————————————————
melda    "rakastettu"    < -l+n- < mel-
nahamna    "kutsuttu"    < #naham-
yonda    "ympäriltä saarrettu"    vastaa tr. verbiä yor- < *YOD- (PE17)
raina    "verkottunut, verkkokuvioitu"    suoraan juuresta RAY-; vrt. verbivartaloihin rëa-, rai|ta-
nótina    "laskettu, lukuun otettu"    < not-
aistana    "siunattu, *pyhänä pidetty"    < aista-
hastaina    "turmeltu"    < #hasta-
envinyanta    "parannettu, lääkitty"    < #envinyata- (mahd. protok. muodosta *enwinjatnâ)

Túrinin tarinassa esiintyy myös mielenkiintoinen partisiippimuoto lausekkeessa turún(a)/turun ambartanen "kohtalon hallitsema" (KTK 190 vs. Silm. 282); se voi olla joko eufoninen pidentymä kahden vierekkäisen konsonanttiryhmädominantin välttämiseksi (ex *?turn' ambartanen, vrt. #carna "tehty", MR 408) tai todellinen "agenttipartisiippi". Tällä hetkellä asiasta ei voi sanoa tyhjentävästi. (Quenyan instrumentaali vastaa joka tapauksessa suomen genetiiviä ko. tyyppisessä ilmaisussa.)

Useiden "oikeiden" kielten tavoin quenyassakin partisiipit muistuttavat myös ulkoisesti adjektiiveja (vertaa sanoihin kuten valaina "jumalallinen").

4 Adverbit

      Quenyassa esiintyvät mm. seuraavat seikkasanat ja partikkelit (? = vanha sana c. 1920):

amba  ylös;    ambë  enemmän;    *ampícië, ?mis  vähemmän;    aqua  kokonaan, täysin;
cé, quí  ehkä, kenties;    ?eccala, ?enwa  huomenna;    en(a)  yhä;    er  1. vain; 2. ?silti;
eressë  ainoastaan;    *er-yo, *-nen  yksin;    etta  niinollen, siksi;    faren  tarpeeksi;
illumë  aina;    langë  verrattomasti;    mai  hyvin, kunnolla  — komp. *(an)amyavë, *aryo;
né, -ya  abhinc;    nëa, néya  kerran (menn.);    noa, ~ ré  eilen;    nún  alhaalla, *alakerrassa;
oa, -r  pois;    oia(vë), oialë  iäti; iankaikkisesti;    ?ol-ë, -të  paljon;    rā̆to  pian;    sí(n)  nyt;
síra  tänään;    tá(rë)  silloin;    undu  alas;    úsië  au contraire;    véla  *samaten;
!vō̆  yhdessä  ≈ yo atyar; (1+1) y�yo;    voro  jatkuvasti, yhtä mittaa;    ?yando  myös

Säännöllinen adverbi muodostuu adjektiivista yleisimmin päätteellä -vë (suom. "-sti, †-lti"), jsk. -(i)n + em. = -(i)mbë. Myös quenyalle on kuitenkin luonnollista soveltaa joissain tapauksissa ennemmin sijamuotoista substantiivia tai pronominia (vrt. seur.).

      Asemolliseen sijaintiin viittaavat

sís, sinomë  tässä, täällä;    sir(a), símen  tänne;    si-lo, *-llo  tästä, täältä

tassë, *tanomë  siellä;    tar(a), tanna  sinne;    ta-lo, *-llo  sieltä

*entas, *en(nomë)  tuolla;    *entar  tuonne;    *entallo  tuolta

Adverbien komparatiivia ilmaistaan quenyassa omintakeisesti siihen liittyvän verbin erilliseen gerundimuotoon liitetyllä prefiksillä an- = "-mmin" (L:n ja N:n edellä ama-, am-) : esimerkiksi lauseen á tirë antírië käännökseksi valikoituu näinollen lopulta parhaiten "katso tarkemmin".    PE17 s. 94; prefiksoidun gerundin vokaalin piteneminen

Epäsäännöllinen vertailumuoto: ambena, amna "lähempänä". [Vkoht. ambela, *ampalan(d�) ^{*-n-zē (VT43)}, *anháya.]    PE17 s. 91

5 Konjunktiot

      Quenyan erillisiä sidesanoja ovat mm.

an  nam, -que;    (a)nanta  (ja) kuitenkin;    ar, -ë  ja, sekä;    cenai  mikäli;    hya  tai, vai;    i  että, (VT27) jotta;
írë, ier  kun;    mal  vaan (sen sijaan);    nā̆n, on(ë)  mutta, toisaalta;    *nó sai, *yáre(n) lā̆¹ ^{lā̆, quië, na(n)}  ennen kuin;
pan  koska, weil;    qui  jos;    sā̆  että;    ta  ja (niin ikään) vielä;    tenna  kunnes

¹ *'ante-quam'; vrt. VT42:32, VT49:15 &c. [q. na(n^t), #enda = mnor. en, an^d ?] — alt. *nimya i [< NIB]; yesta (t. *ar|rátië) lā̆ jne.; manwien quië (t. an)

Kiitos mm: Helge Fauskanger, Thorsten Renk, Christopher Gilson, Boris Shapiro, Tamás Ferencz

— S. P.

Objektipronominit
yks. 1. (minua, minut)	*nī̆* (PE17 s. 68)	mon. 1.	*mē̆*
		mon. 1. duaali	*met*
yks. 2. (tuttavallinen)	*tyē̆*	mon. 2.	*lē̆*
yks. 2. (kohtelias)	*lē̆, (e)lye
		mon. 2. duaali	**let*
yks. 3.	(elävistä) *sē̆, (elott.) sā̆*	mon. 3.	*tē̆*

Enkliittiset päätteet
yks. 1. (minua, minut)	-n	mon. 1.	#*-më*
yks. 2. (tuttavallinen)	**-tyë* ? (< -kje)³ ao. korvaa?*	mon. 2.	*-l
yks. 2. (kohtelias)	*-l
yks. 3.	-s	mon. 3.	-t

	*lav-* (*lavë*) ^{√DAB; LAB} 1. sallia; 2. nuolla	*quet-* (*quetë*) ^√KWET sanoa, virkkoa	*tëa-* (*tëa*) ^√TE� osoittaa, merkitä	*orta-* (*orta) ^√OR(O) nostaa; ?nousta (= orya-*)	*na-* (ná t. *návë*) ^√NĀ/AN(A) olla
aoristi (habituaali) teen (tapanani on)	*lav-i-n* (*-i-nyë*)	*quet-i-n*	**tëa-n*	*ort-a-n*	*na-n, na-nyë* (VT49: *na-i-n*)
kestopreesens teen, olen tekemässä	*láv-a-n* (*-a-nyë*)	*quét-a-n*	**tëa-n* (snäk. aoristin kanssa : *ëa-*, VT49 s. 29)	*ort-ëa-n*	*ná-n* (mon. 3. **nā̆-ntë*)
imperfekti tein	*láv-e-n* (*-e-nyë*)	*quent-e-n* ^{< *kwet-nē-}	*teng-e-n*	trans. *orta-ne-n* intr. *oront-e-n* (PE17 s. 63-64; = *orony-e-n*, s. 17)	*ane-n, ^†náne-n*
perfekti olen tehnyt	*a-láv-ie-n*	*e-quét-ie-n*	(e)teng-ie-n*	trans. *orta-n-ie-n* (PE17 s. 77) intr. *ór-ie-n* (pro **oró-n-ie-n* c/ työntynyt n per WJ 366 / yo:n variaatio juuresta)	*a-na-ie-n* (VT49)
futuuri teen, olen tekevä	**lā̆v-uva-n*	nas: *quent-uva-n* ei-nas: *car-uva-n*	**te-uva-n*	*ort-uva-n*	*na-uva-n*
muistuttaa verbejä	- mol- (PE17 s. 115) - sam- (PE17 s. 173) - tul- (SD s. 246) - tuv-, perf. utúvië - yor- 'rajata, ympäröidä', perf. oiórië (PE17)	- car-, impf. carnë (†-cárë) - cap- (-mp-), tac- (-nc-) - qual- 'perire', impf. quallë - rer-, impf. rendë < √RED - ten- 'saapua', impf. tennë (VT49 s. 23)	- ëa- 'existieren', fut. euva [- rëa- 'punoa, solmia'?]	- useita johdettuja (lanta-, perf. *alantië < √DA-N-T - fanta- 'verhota', perf. afánië (PE17 s. 180) — : — - tengwa- (tr) 'lukea', impf. tengwanë (VT49) — : — - nicu- 'pakastua', impf. nicunë (fut. *nicúva, kprees. níqua, aor. niquë — inf. I snäk?) — : – - hrisya- 'sataa lunta', impf. hrisinyë (PE17)	- #la- 'ei' (itsen.), kprees. laia, impf. lánë (VT49 s. 13) - #sa- 'auttaa', perf. as(t)aië* - ua- 'ei' (v:n kanssa), impf. únë, perf. uië (PE17 s. 144)

eventiivi VT14/27; SD ss. 246-7, 310	**tullie-n* tulisi-n, tulle-n	**quentie-n* sanoisi-n, sanone-n	**tengie-n* (**tëā̆nie-*?) osoittaisi-n, osoittane-n	*ortā̆nie-n* nostaisi-n, nostane-n	**nā̆nie-n* (**anie-*?) olisi-n, olle-n
optatiivi toive: I. fut. obsc.; II. propediem	I. na(i) *tuluva-* II. **tullëa-* (**túlëa-*)	I. na(i) *quentuva-* II. **quentëa-*	I. na(i) **teuva-* II. **tengëa-*	I. na(i) *ortuva-* I. **ortā̆nëa-*	II. (a)*nëa-* ^KJP
imperatiivi käsky; kiellosta ks. WJ 371, VT43	*á tula!* ^{VT43 s. 14} tule! tulkaa!	*á quetë!* = *queta!* sano! sanokaa!	(á) tëa!* osoita! osoittakaa!	*ā̆ orta!*^{vrt. TSH (VI:IV)} nosta! nostakaa!	*á na!* ^PE17 = *nā̆!*^{VT49 ym.} ole! olkaa!