Erityiskiitos "Lalaithille"


ADÛNAIC – lyhyt muoto-opin teoria



      These are only fragmentary sentences, of course, and not by any means all that I heard; but they are all that I could seize and get written down ...

There are a lot of very interesting grammatical details ∼ and they seem to have touched off something in my memory too, so that I now know more than is actually contained in the fragments .

J R R Tolkien  ♦  The Notion Club Papers



TAUSTAA

Adûnaic on (rajallisesti tunnettu) sepitetty kieli, kirjailija J.R.R. Tolkienin luomus hänen myytillisessä tarustossaan. Adûnaic on Ardan (Maailman Valtakunnan) historian toistaiseksi varhaisin tunnettu ihmiskieli, josta on myös (kuten Tolkien asian ilmaisisi) säilynyt meille muutamaa muotoa enemmän jälkiä (s.o., kirjoissa Silmarillion, Keskeneräisten tarujen kirja sekä Sauron Defeated julkaistut kuvaukset). Dúnedain, "Uskolliset", samoin kuin heidän sukulaisensa käyttivät adûnaicin kieltä Toisella Ajalla vaikutuksiltaan alati laajemmalle ulottuvassa Númenorin saarivaltakunnassa — lähes valohaltiain Eressëan veroisella merimantereella, jonka maailmaa vartioivat Mahdit lahjoittivat alunperin Haltiamielille palkkioksi heidän vaivoistaan ja avustaan maailman vanhaa Vihollista vastaan kamppailluissa sodissa luoteisen Keski-maan aarnioisilla mailla.

Legendan mukaan Auringon Ensimmäisellä Ajalla länttä kohti muiden Kolmen Huoneen tavoin pyrkineet Hadorin heimolaiset joutuivat jossain vaiheessa tekemisiin heitä vanhemman Tähtienalaisen rodun kanssa — kääpiöiden, Khazâd, joiden puheesta heidän on sittemmin väitetty omaksuneen monia keinoja ja rakenteita. (Käänne, jonka avulla Tolkien pyrki selittämään uuden inspiraationsa seemiläisen heprean ja arabian kaltaisia piirteitä — siltä osin kuin Ihmisten myöhempi puhe noita kieliä alkoi lopulta muistuttaa.) Beleriandin rajaseutujen metsissä Ihmiset kohtasivat lopulta Maailman Esikoiset — sindarin ja heidän kuningaskuntansa, joita monet heistä sittemmin palvelivat ja joiden kielen he lähes omansa unohtaen ottivat suurella halulla (samoin kuin sisällöllisellä vaikutuksella) käyttöönsä (toisten lähteiden mukaan ihmiset olivat "jo pitkään olleet tekemisissä pimentohaltioiden kanssa Sinivuorten itäpuolella", ja tämä oli tekijä minkä ansiosta Finrod Felagund oppi viestimään nopeasti ihmisten kanssa nämä Beleriandissa kohdattuaan). Oli miten oli, adûnaicin esimuodon perustavimpia rakenteita ja syvimpiä sävyjä Bëorin jälkeläiset eivät kuitenkaan koskaan kadottaneet (toisin Tolkien asian näki vielä legendan varhaisemmassa vaiheessa), vaan niistä muotoutui lopulta onnen ja armon myötä Merenkävijäin metallinen ja suolanvälkkeinen sielu, joka vaikutti hämyisään tulevaan asti Ardassa asujain elämiin yhtä katkeransuloisesti kuin sen soinnuissakin "kaikuivat väkevinä Keski-maan suru ja menetys maanpakolaisten rannoilla" (Sauron Defeated, s. 306).


—‹♦›—


SUBSTANTIIVIT JA PRONOMINIT

Adûnaicia hahmotellessaan Tolkien pyrki omien sanojensa mukaan kieleen, joka "tuntuisi etäisesti seemiläiseltä". Julkaistun aineiston perusteella lopputuloksesta voi tosiaan erottaa suuressa määrin seemiläistä vaikutusta — joskin myös indoeurooppalaiset kielet kuten espanja, sanskriitin perilliset sekä erityisesti persia tuntuvat olleen painokas foneettinen vaikuttaja joko Tolkienin inspiraatiossa tai myöhemmässä muokkausprosessissa; klassisen ajan adûnaicista puuttuvat samat leimallisesti seemiläiset kurkkuäänteet sekä palataalit, jotka ovat "sulaneet pois" myös nykypersian omaksumasta mittavasta arabialaisesta aineksesta (vrt. kääpiökielen väitetty vaikutus adûnaiciin). (Myös) Tolkienin legendariumissa adûnaicia vanhempi ihmiskieli taliska perustui germaanisen gootin tarjoamalle mallille, joten tältäkin osin eronrakennus puhtaasti seemiläiseen alkumalliin (s.o., muutenkin kuin vain Yhden Jumalan käskyketjulle uskollisen kansan ainutlaatuistamiseksi) tuntuu käyvän järkeen.

Tolkienilla näyttää olleen (kieltämättä realistiseen lopputulokseen johtava) taipumus eristää varsin armotta inspiraationa saamansakin näytteet kielistä mahdollisimman taloudellisiin alkumuotoihin niitä "tutkiessaan", eikä adûnaic muodosta tässä asiassa poikkeusta. Yhtä hyvin kuin nykyhepreassakin (ts. luonnollisessa kielessä) esiintyy jopa yksitavuisia verbejä kuten bā' ("hän on tullut"), voimme löytää Tolkienin esseestä Adûnaic (SD.413) huomattavan suuren määrän yksitavuisia (eli kaksikonsonanttisia) juuria kuten NAKH ("tulla") tyypillisesti seemiläisempien perusyksiköiden, s.o. kolmikonsonanttisten kantojen vastapainoksi. Siinä missä seemiläisissä kielissä muodot "etenevät" kokonaan konsonantteihin luottaen ja vokaalit niiden ympärillä voivat vaihtua kokonaan toisiksi; adûnaicin sanoissa säilyy kuitenkin yleensä aina niin kutsuttu "tunnusvokaali" (a, i, tai u; klassisen arabian tapaan), erityisesti verbien taivutusmuodoissa (SD.423).

Venäjästä tuttu etuliitteiden käyttö sananjohdossa oli tyypillisesti haltiakielinen ominaisuus; adûnaic turvautui siihen huomattavasti säästeliäämmin (SD.417). Sen sijaan uusien muotojen synty perustuu etupäässä muinaisindoeurooppalaiseen astevaihteluun (kantavokaalin pidennykseen kuten  dâur  < DAW'R < *DUR), yhdistettynä seemiläiseen konsonantin kahdentumiseen (yhden kahdesta tai kolmesta; SD.425) sekä vokaalien paikanvaihdokseen tai muuhun vaikutukseen (toisinaan esiintyvä arabialais-afrikkalainen monikointi, nk. murrettu monikko eri vastekaavoilla: ad.  bawâb,  mon.  bawîba  "tuulet"). Suffikointia vastaa toisinaan yhdyssanojen muodostus, joka on seemiläiskieliä yleisempää adûnaicissa:  sakal-thôr  "rannan t. tyrskyjen poika" (sakal = kollektiivi?),  zimra-phē̆l  "jalokivitytär".

Myös kielen varsinaiseen substantiivioppiin perehtyessä on vaikea jäädä vaille esteettisyyden aistimusta — ainakaan, mikäli on kuten (erittäin todennäköisesti) Tolkienkin, ollut jossain vaiheessa tekemisissä muinaisegyptin salaperäisen kielen ja sen muotojen arvoituksen kanssa. Kyseisellä suunnalla tuttuuden tunnetta saattavat herättää mm. maskuliiniset sanapäätteet  -ô, -û  ja feminiiniset  -ê, -î;  samoin kuin duaalimonikon pääte  -uwat, -(w)at,  sekä tietyt muut muodot kuten  †kamât  "terra" (SD.311, vanh.) (Egyptin nimi k-m-t "mustainen, Multamaa"),  #râma  ?"vis, virilitas" (eg. r-m(-t) "ihmiskunta"; we. râ- "uros-" [TT17] — vrt. heprean rām "nousi, kohosi, ylpistyi", rāmā "yleväinen [paikka]" — & Roma!), omistuspartikkeli  'n  (eg. n(-j)), instruktiivinen  -mâ  (eg. (j-)m "-ssa, -lla"¹ tai m-j "kuten"; koptin mnə "mit").

Adûnaicissa ei ole varsinaisia sijamuotoja, vaan epäsuoran objektin kaltaiset suhteet sekä liikkumiset ilmaistaan (*sanapainon sijoittumisen vuoksi usein) löyhästi sanan loppuun kiinnittyvillä affikseilla (ks. alempana). Sen sijaan on huomattava kielelle omalaatuinen liitesijan, subjektiivin ja objektiivin ero (SD.428). Näistä "sanakirjamuodon" näköinen liitesija on yleinen käyttömuoto sanalle teon kohteena tai kun sitä määrittävät muut ympäröivät osat (kuten affiksit). Verbin tyypillinen "isäntä" ja teon suorittaja onkin itse asiassa subjektiivi — jossa vahvat substantiivit saavat lopukkeen  -(u)n, -(i)n, -(a)n (mon. -îm)  tai lyhyen lopputavun *a-pidennyksen (mon. -îya, -îKa). Subjektiivi ilmaisee myös läsnäolevaa "näkymätöntä" olla-verbiä rinnastuslauseissa (SD.429) :  *bêthī̆m² an tamar izindî  "sepän sanat ovat suoria";  *Yôzâyân igmilôn  "Númenor on tähden-muotoinen". Objektiivimuoto taas esiintyy ainoastaan yhdyssanoissa kuten  Azru-bêl  "Eärendil, Belegaeria rakastava" ja kertoo teon kohdistuvan idean tai lajin yhteen ainoaan edustajaan, erotuksena muista vastaavista. Se muodostuu kaavoilla  -an (-il, tms.) > -un³ (-ul³, jne.),  -ā̆n (-ū̆r, tms.) > -ā̆nu (-ū̆ru, jne.),  -a, -i, -u > -u.  Objektiivi liittyy periaatteessa yksikkötaivutukseen, mutta lyhyillä lopputavuisilla kuten  nim-ar (-aK, -iK, -uK)  esiintyy myös erottuva esimerkkikaava  nimru,  joka viittaa useimpiin idean edustajiin; niinpä siis  Nimruzîr  merkitsee samaa kuin quenyan "Eldandil, Elendil" (muotoja, joissa ei esiinny ulkoisesti erottuvaa monikkoa niissäkään).

¹  Loprieno 1995, § 4.7: in, by, with, at
²  lyhyt /i/ : SD.247 vs. pitkä /i/ : SD.438 (vs. vaihtoehtoinen taivutus ?bêthîya : ss. 431-2)
³  toisinaan myös  -nu (-lu), jne. : SD.435 (#15)

Pronominit

Adûnaicin kaltaisen keskeneräisen kielen pronominit kiinnostanevat useimpia siihen tutustujia vähemmän kuin oletettavassa roolipeli- tms. yhteydessä oleelliseen nimien luontiin tarvittava aines. Ne puhuvat kuitenkin omaa kieltään Tolkienin aiheentuntemuksesta ja taiteellisista kyvyistä saada aikaan muun materiaalin kanssa tarvittaessa miltei saumattoman kitkattomasti (ja ennen kaikkea tunnelmallisesti uskottavasti) toimiva kappaleisto lukuisten muiden töiden ohessa — pelkkää vanhan maailman "mediavälineistöä" apuna käyttäen.

Professorin julkaistuista muistiinpanoista löytyvä adûnaicin pronominien sarja on myös (käytännön kannalta katsoen) hämmästyttävän puutteeton:  #hê  yks. 1.,  #ki  (yks.) 2.,  u, (h)i, a  yks. 3. (m./f./c.);  nê(n)  mon. 1.,  yu, *yi, ya  mon. 3. (m./f./c.).

Huomattakoon kuitenkin, että nämä eivät ole (kielessä sinänsä espanjan tapaan pitkälle tarpeettomia) itsenäisiä pronomineja, vaan ensisijaisesti subjektia (uusiosäkeilyssä väistämättä myös objektia¹) osoittavia verbiliitteitä. Toisaalta samat muodot, jotka todistavat sananloppuisen ê:n kehityksen westronin a:ksi (-ha "-ni", ixt. emma "äiti" [TT17]) tarjoavat puolestaan perustelun sille, että ylläolevat liitteet voivat käydä tarvittaessa myös omistuspäätteistä. (Seemiläiset objekti- ja omistuspäätteet muistuttavat niin ikään yleisesti toisiaan.)

¹  Adûnaicissa pronominiobjekti merkitään verbin perään (SD.250) kuten Raamatun hepreassa, arabiassa ja portugalissa : näinollen  -hê  "minua, minut",  #-ki  "sinua, sinut",  #-hu  "hänet, häntä" (mask., vrt. SD.311), jne.

Itsenäiset (korostavat) muodot

Sauron Defeatedin sivujen 247 ja 311 näytteiden pohjalta vaikuttaisi olevan perusteltua erottaa yks. 3. persoonan itsenäisiksi muodoiksi  hū̆  "hän" (mask.),  hī̆  "hän" (fem.). Mikäli Tolkien olisi soveltanut klassisimpia seemiläismalleja ironisen kätevästi, voitaisiin yksikön toisen persoonan itsenäiseksi muodoksi (puhutussa kielessä) puolestaan ehdottaa hypoteesia  *ikkû, *ikkî  (vrt. arab. ta- verbin liite, anta "sinä", m. [akkad./hepr. attā], anti "sinä", f. [akkad. atti] — ad. -û, -î : SD.435).

Läheisten mallien pohjalta on myös puolusteltua esittää, että monet adûnaicin puhujat käyttivät sanaa  anâ  "ihminen, henkilö" tai numeraalia  *îr(a)  "yksi" ajoittain merkityksessä "joku, jokin" (vrt. eldarilaiset indefiniittikorvikkeet: WJ.372, 376; PM.340; VT42/49). Tolkien kertoo myös termillä  anâ  olevan "heikon monikon"  anâi  (SD.437), joka on kuin analogia muodosta  lâi  "Volk, Leute".


ADJEKTIIVIT

Adjektiivi edeltää pääsanaansa ja noudattaa sen lukua. Adûnaicin adjektiivijohdoksissa esiintyviä morfeemeja ovat  an-...(-i),  -i¹,  -a²  ja  -ôn  (loppua kohti yleisemmin myös substantiivipäätteitä : SD.425). Kielten nimissä esiintyvä  #-yê  saattaa niin ikään olla adjektiivipääte.³ Nykykielten adjektiiviksi saatetaan kääntää oikeassa asiayhteydessä myös muinaisheprean tapainen partisiippi/agenttisubstantiivi, jonka pääte on  -ân.

¹  Adjektiiveissa kuten  izindi  "suora" esiintyy ilmeisesti myös juurivokaalin toisto (prefiksoituna) sekä vartaloa pidentävä n-sisäliite (SD.424-5).
²  Nota interest : SD.421, rr 25-26.
³  Mikäli kyseessä on kutakuinkin vokaalipäätteistä yhdysosaa suosiva  -i :n pidennysaste, voimme muodostaa adjektiiveja kuten  *anâyê  tai  *anûyê  "inhimillinen".

Vertailuasteisiin liittyvää

Nimimerkki Lalaithin esittämän teorian mukaan  burôda  "painava, raskas" (SD.247) on itse asiassa joko
      1)  diftongoitumisen kautta syntynyt  painokas muoto  adjektiivista  ?buruda  (SD.312); tai vaihtoehtoisesti
      2)  päätteellä ilmeisesti verbijuuresta  (#bur- < *BUR)  muodostettu  aktiivin partisiippi.

Yksinkertaisin ja todennäköisin (yo. kaltaista morfologiaa sinänsä kieltämätön) selitys sivun 247 tekstille lienee kuitenkin, että  burôda  on toki erityinen muoto, mutta vain adûnaicille ominainen subjektiivi, joka osoittaa erillismuotona puuttuvan olla-verbin läsnäolon (SD.429; vrt. vanhemman version burudan, s. 312, sekä taivutus huzun sivulla 430).

Tutkittaessa kysymystä, esiintyykö adûnaicissa oikeasti enemmän tai vähemmän vaihtoehdon 1) kaltaista vertailua, on hyödyllistä pitää mielessä myös morfologisten vertailumuotojen vähäisyys kielen tunnetuissa (ensisijaisissa) esikuvissa kuten akkadissa (0 kpl) tai arabiassa (1 kpl). Asiaa valaisevien tekstien julkaisemista odotellessa auttava vertailukaava voidaan kylläkin rekonstruoida kielelle luontaisista keinoista:

korostuva nomini subjektiivimuodossa ['X se on']  +  adjektiivi  +  [tarvittaessa] vertailun vastapuoli apumääreellä  (-ô;  -zê)

(Ad notam: Ennenkuulumaton ei toki olisi ajatus, että jokin adûnaicin muoto kuten  burôda  olisi tarjonnut kielen myöhemmässä vaiheessa laajemmin sovelletun mallin, jonka pohjalta olisivat syntyneet Tyalië Tyelelliéva #17:ssa siteeratut westronin synteettiset vertailuasteet:  zîranda  "viisaampi",  zîrôna  "viisain".)


ADVERBIT JA APUMÄÄREET

*âir-ad, *-ud ainoastaan, yksin — ʔIR (SD.432)
bâ *ei; älä, älkää (+ aor.)
*bannad koholle, ylös — #BAN < abattârik (*abā̆n-tārik sic. SD.420 : Lalaith)
êphal¹ (ekst. -ak) (?niin) kaukana
îdô, -n nyt, näin ollen
*îzê  vs.  *âizê tässä, täällä — vrt. √SI
kadô ja niin, siispä
*pânud vieressä, -een (< seem., keltt.)
rôth(a)zê jäljessä, "jälkimainingeissa", jälkeenpäin
*(s)aggī̆, *uggī̆; *êsag   ylenmäärin, liikaa, liiaksi — q(e). acca, PE13 t. √KHAG [/h-/ = /ʔ-/ : "7"] || /s-/ : "2" || #3 sic. êphal (/-s-/ : SD.418-9)
tâidô kerran, ammoin, ennen
*tâinud ² jonka vuoksi t. koskapa kerran
#thôn (~ an, *thôna)   paljo(us), s.o. paljon — #THUN < zimrathôn

¹  mahdollisesti alkujaan painokas (etuliitteinen?) muoto : vrt. arab. elatiivi sekä ad. demonstratiivinen kanta ʔI(Y) (îdô), jonka pitkä aste analogisesti = *ʔAY?
²  ad. tâidô etymologisesti = q. ya(lúme)ssë vai lat. olim (quondam) ?


AFFIKSIT

Jälkiliitteiden avulla adûnaicissa ilmaistaan mm. muiden kielten prepositioiden ja sijamuotojen kuvaamia suhteita. (Samaan yhteyteen kuuluva partikkeli  'n, an  kuitenkin edeltää pääsanaansa.)

Kaksitavuiset liitepartikkelit erotetaan pääsanasta aina viivalla; niillä on itsenäinen sivupaino.

-ad(a)     latiivinen:  kohti, päin, -seen; vastaan  — mon. -(y)ada
-dalad     jnkn alla, alle
-mâ     adessiivis-instruktiivinen:  -lla; jnkn kanssa, luona; jnk avulla; *jnak aikana¹
'n, an     omistuspartikkeli:  -n, jonkin (= engl. of, hepr. שׁל)
*-nadad     jnkn takana, taakse
#-(n)ud     jnkn yllä, ympärillä; jtkn kohtaan, jollekin
*-obad     jnkn edessä, eteen
-(v)ô     ablatiivinen tai casus originis:  -lta, -sta
-zê     lokatiivinen:  -ssa, -lla, (laaj.) *seassa, joukossa (vrt. itäaram. ܒܪܝܟܬ ܒܢ̈ܫܐ 'benedicta in mulieribus' )

¹  vrt. SD.439 & instrumentaali venäjässä ym.

Esimerkkejä käytöstä:

umagga  sâibêth-mâ  âruvô     hän rakensi (teki sen) kuninkaan luvalla
phazân  an  nimîr  azgarâ-na  urkhîyada     haltiain ruhtinas on sotimassa örkkejä vastaan


VÄLISANAT

Ks. myös adverbit.

*amâ, *anud  koska, sillä     #ka, -n (vs. -ak, 'k)  ja (vrt. ieur. *kwe!)
*zad, *azâd  mutta (< √NDAN)

Duaalin l. kaksikon konjunktiivisesta käytöstä (lähinnä luonnollisten parien tai toisiaan korostavien asioiden yhteydessä) huomaa SD.428 :  ûriyat nîlô  "Aurinko ja Kuu".


LUKUSANAT

Lukusana seuraa pääsanansa jäljessä. Kun kyse on kahdesta tai useammasta, pääsana on monikkomuodossa.
 

*îr(a)   yksi   < ʔIR (SD.432)
satta   kaksi   SD.428
*dîk(h) (-an¹)   kolme   */-k, -kh/ : "ranta", "tulla" || ¹ tavallinen analogia; vrt. esim. sind. nel-ed - can-ad
thâran   neljä   we. muodoista, PM.45 (kaava zâyan?)
*kib-ig, -id ¹; pâ²   viisi   ¹ sec. eld. *lep-ek ("5") / *ot-ok ("7") || ² vrt. q. maqua, VT47
*sir-ig, -ib   kuusi   eld. *-ek vs. *-ekw-; */s-/ : "2"; */r/ : "4" ym.
haz-id (-ad)   seitsemän   var. hazad SD s. 247
*nuk(h)-in (-un)   kahdeksan   v-eht. duaalilla *thâranat ("4x2" tai "4+5"!) || */n-/ : "tulla", "päättymä" (we. -neg); */-n/ : vrt. "4" (eld. *-at)
*dithir tai *dinir   yhdeksän   toistuva /d/ <-> /n/ : mm. allatiivit; */th/ : "sanoa"; */n/ : "tulla" ym.
*akta¹; pât²   kymmenen   ¹ hahmojohdos juuresta #KAT(H); vrt. myös satta || ² vrt. VT47.10
 
(1) Punaisella merkityt muodot on rekonstruoitu eldarilaisista juurista (c. 1940) yhteistermistössä esiintyvien äännevasteiden avulla (SD.418-9) : vrt. esim. √AYAR : ad. azra "meri"; √LOP-OR (< VT45) : ad. karab "hevonen".

(2) Vaihtoehtoisesti voitaisiin kuitenkin panna perustellusti merkille, että tunnettu  h a z i d  "7" sisältää toistuvat vasteet H, Z, D = (ʔ)OT-OS — s.o., ainakin kunhan 2. ja 3. konsonanttien paikat vaihtuvat (vrt. ad. ZIR, ZAG'R = SER, SIK-IL & urud = *orot-). Otettaessa tämä liike huomioon saavuttaisiin lopulta hypoteettisiin muotoihin  *k(h)igib  tai  *kidib  "viisi",  *sigir  tai  *higir  "kuusi" (glottaalin korvikkeella /s-/ numerosta "2" [myös SAPH'D = (ʔ)ista-] tai /h-/ numerosta "7") sekä  *dunuk  "kahdeksan".


RELATIIVIPRONOMINI JA -LAUSE

Relatiivipronomini adûnaicissa on  #a-  (mahd. pronominikomplementilla myös  hu-a-,  hi-a-,  jne.).

Tämä relatiivilauseke voidaan kuitenkin jättää pois mm. silloin kun kiertolauseet sen sallivat (määräiset tapaukset mukaanlukien):

hêyadda  batân  azûlad(a)     = "menin tietä itäänpäin" [sitä tietä, joka vei itään]

Adûnaicissa saattaa niin ikään olla mahdollista muodostaa lause mm. puhutun latinan tapaan (Penny: "Spanish", § 3.7.4.1):

*nimîr  yunakkhadam¹  zagar  kânân     = *"haltiat toivat/haettivat säilyttämänsä ('tallessa pidetyn') miekan"

¹  teoreettinen kausatiivi  (#-dâ ) : vrt. q. tulta-; aram. איתי


VERBIEN TAIVUTUS

Tapa, jolla adûnaicin verbit taipuvat on rekonstruoitavissa parhaiten kahden ensimmäisen verbiluokan osalta.

Preesens.   Taipuu persoonassa (X-) ja luvussa (-ø / -m). Yksikössä kuten  u-bîthi  (î  vs.  ê¹),  u-tabudi;  monikossa kuten  yu-bîthi-m,  yu-tabudi-m.

Aoristi.   Mm. kertomuksiin kuuluva aikamuoto. Yksikössä kuten  *u-bîtha,  u-tabda;  monikossa kuten  *yu-bîtha-m,  yu-tabda-m.

Imperfekti.   Tunnetun aikaa kestänyt menneisyys. Yksikössä kuten  u-bittha,  u-tabbada[,  azaggara  (III-l.)];  mon.  yu-bittha-m,  yu-tabbada-m[,  *yû(ʔ)zaggara-m  (III-l.)].

Futuuri.   Partikkelilla enkliittisestä vartalosta (SD.439), taipumaton muoto:  *da-bthî  (< SD.422),  *da-tabdâ (yks. *da-tbad?).

Konditionaali.   Partikkelilla enkliittisestä vartalosta (taipumaton), kuten  *du-bthî  (< SD.422),  du-tabdâ (yks. *du-tbad?).

Passiivin partisiippi.   bîthân  "dictum";  tabbadân  "tactum, (tactile?)"[;  azaggarân  t.  azgarân  (III-l.) "bellatum"].

Verbaalinominit.   Todennäköisesti ei varsinaista perusmuotoa (vrt. arabia)², ainoastaan substantiiveja juuresta:  *bâitha (zâira),  bêth;  *atbad (igmil, #azgar),  *tabad (agan, zadan ≈ aram. בנין 'aedificatio' ?).

Imperatiivista eli käskymuodosta ei ole juuri saatavilla vihjeitä kirjoitushetkellä tutkittavasta materiaalista. Tolkienin suunnittelemien, "apumäärein muodostettavien muotojen" listassa (SD.439) mainitaan "futuuri, subjunktiivi, optatiivi" — joskaan ei imperatiivia. Mikäli Tolkien tarkoitti optatiivilla kattavaa imperatiivin kaltaista tapaluokkaa (kuten vanhan runosuomen ottaos), meidän olisi todisteiden perusteella luultavasti syytä odottaa nykypersian bé- (tai nykykreikan να-)konjunktiivin tapaista vastinetta — jota  du-phursâ  kieltämättä jo varsin pitkälle edustaa. (Tässä samassa yhteydessä on hyvä pitää mielessä myös romaanisten kielten ehtotavan [samoin kuin seemiläisen jussiivin!] käyttö imperatiivin "puuttuvina muotoina".) Mikäli adûnaicin imperatiivi ei kuitenkaan vaadi apumäärettä, se muistuttaisi mitä ilmeisimmin seemiläisten kielten mallia; niissä imperatiivi on useimmiten pääteltävissä kestomuodon (konjunktiivisen imperfektin) kannasta. Mikäli adûnaic toimii samoin, suffikoidusta aoristista  ki-tabda-hê  olisi tällöin mahdollista olettaa hypoteettiset muodot  #bîth(a-) ³,  #tabda- (*tabud  ilman välivokaalia ja pronominiobjektia?).

¹  Fauskangerin teoriassa I-tyypin preesensin pohjana olisi historiallinen a-sisäliite + juurivokaali, lopputuloksena  â,  ê,  ô.  Tolkien antaa em. ilmiön esimerkkinä nominien johtamisesta (SD.414-5; ô, s. 438).
²  Merkille pantakoon kuitenkin mm. "vanhat likvidajohtimet"  #-ar  [#ZID+] ja  #-(i)l  [#KHIB+].
³  Vrt. yleisilmiöinen yksitavumalli : latinalaiset pääverbien imperatiivit, seemiläiset infirmae-muodot (Thacker: "This is a peculiarity shared by all dialects and is therefore proto-Semitic." [1954, s. 157]).

Modaaliset ilmaukset

Kielen vähäisen korpuksen (s.o. tunnettuuden) vuoksi useita ilmaisullisia vivahteita ei ole mahdollista rekonstruoida.

Pakottavuutta saatetaan kuitenkin voida ilmaista käyttämällä persoonatonta preesensiä tai passiivin partisiippia verbistä  kan-  yhdessä suoran tai epäsuoran objektin kanssa (tarkoitus verbaalinominilla + -n-ud ?) — vrt. semanttisesti vastaavat suom. pitää, arab. lāzim (verbistä lazima).


SANANMUODOSTUS: PÄÄTTEISTÄ

Myös adûnaicin substantiiveissa saattaa olla erotettavissa yhteisiä piirteitä niissä esiintyvien suffiksien pohjalta (vrt. esim. Ehret, "Proto-Afroasiatic"):

          #b, #g, #w (pehmeät)    — eläimet? :    karab,  raba,  urug      — vs. "yksilöllisestä luonteesta vihjaavat"  narâk,  uruk ?

          #-(i)l    — luonnon ilmiöt / fem. aavistus? :    gimil,  inzil,  khibil,  nithil      — samoin *bayil > bē̆l  "kirkkaus, valo"? (Belzagar)

          #-(V)n    — tarkoitukselliset rakenteet ja roolisisältöiset? :    batân,  huzun,  zadan      (-an voi tuoda mieleen latinan supiinin käytön : Pekkanen §§ 103, 109)

          #-(V)r    — "nomen agentis ingenii" / mask. aavistus? :    nitîr,  nuphâr,  tamar,  zigûr      — vrt.  kad-ar  "kaupunki" : we. gad- "pysytellä" || eld. *-rō, *-ro (Etym.362; WJ.371); *-rā (WJ.337)

          #-(â)th    — jaoke, laajemman kokonaisuuden osa (fem.)? :    banâth,  *sûzâth  (josta westronin sûza "Bezirk, Kontu"?)      — vrt. eld. *-tā ("-nnes"), VT48.11



Liite: Adûnaicinkielisiä erisnimiä

Agathurush     Harmaavirta
Amân     (m.)  Manwë  (SD.459)
Amatthâni     Amanin maa
Aphanuzîr     (m.)  Amandil
Arminalêth     Armenelos
Avradî     (f.)  Varda
Azrubêl     (m.)  Eärendil
Êru     Eru
Gimilnitîr     (f.)  "Gilthoniel"
Gimlad     Elenna (Númenor)
Indilzar     (m.)  Elros
Mulkhêr     (m.)  Melkor
Nimruzîr     (m.)  Elendil
Rothinzil     Vingilot




— : n a d r ô t h a d : —